Luen kaikkea, koko ajan, joka päivä. Olen lukenut Hesaria pikkutytöstä asti, ja vaikka mihinkään muuhun ei olisi ollut aikaa, päivän lehden lukemiseen on aina ollut. Viikon paras hetki on sunnuntaiaamu, hidas aamupala ja paksu paperinen Helsingin Sanomat.

Vaikka meille juristeille määräpäivät ovat olennainen osa työtä, kirjaston eräpäivä on niin stressaava konsepti, että olen jo pitkään korvannut sen ostamalla eurolla kassillisen kirjoja kirjaston poistokasasta. Useinkaan ei tarvitse ihmetellä, miksi uusikin romaani on poistettu kirjaston valikoimista, sillä kassikirjat ovat välillä erittäin outoja. Mutta ei se haittaa, luen mitä tahansa. Luin viimeksi kassiin päätyneen Juha Itkosen Ihmettä kaikki, joka oli autofiktiota kirjailijan syntymättömän lapsen kuolemasta ja kaksosten syntymästä. Kirja oli erinomainen – kuten Itkosen teokset aina ovat. Nyt kesken on Islantiin sijoittuva dekkari, jonka on kuitenkin kirjoittanut amerikkalainen kirjailija, joka ei juurikaan tunne Islantia eli taattua kassikirjatasoa! Kesällä luin eteläamerikkalaisten kirjailijoiden kirjoja ja tajusin, etten ollut aiemmin siihen maailman kolkkaan kirjojen kautta tutustunutkaan. Sitäkin olen ehtinyt murehtia, mitä luen autiolla saarella. Jos mukana saarella on vain taskun pohjalle jäänyt ruokakaupan kuitti, luen varmaan sitä ja opettelen sen ulkoa.

Tänään 8.9. vietetään kansainvälistä lukutaitopäivää. YK-liiton sanoin:

”Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehityksen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen. Lukutaito on avain parempaan terveyteen ja hyvinvointiin.”

Mari Kähkönen, lakimies, Eksote