Lääketieteen lisensiaatti Kimmo Koivula selvitti väitöstutkimuksessaan, miten erilaiset EKG-muutokset ennustivat kuolemaa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä potilailla, jotka olivat sairastuneet sepelvaltimotautikohtaukseen. Tutkimus osoitti, että tietyt EKG-muutokset ennustavat moninkertaista kuolleisuutta toisiin verrattuna. 

Vastaväittäjänä väitöstilaisuudessa toimi professori Juhani Junttila Oulun yliopistosta. Kustoksena toimii professori emeritus Kjell Nikus. 

Etelä-Karjalan keskussairaalassa Lappeenrannassa sisätautilääkärinä työskentelevän Kimmo Koivulan väitöstilaisuus Lappeenrannassa oli lajissaan harvinainen – usein väitöstilaisuudet järjestetään yliopistopaikkakunnalla. Kimmo Koivulan väitöskirja on tehty Tampereen yliopistolle, mutta dekaanin erityisluvalla väittely tapahtui Lappeenrannassa, jossa suurin osa tutkimustyöstä on tehty.  

Sydänfilmi eli EKG on ollut sydäninfarktin diagnosoinnin kulmakivi yli sadan vuoden ajan. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että EKG:ssä nähtävien muutosten avulla voidaan arvioida sepelvaltimotautikohtauksen saaneen potilaan ennustetta. EKG:llä saadaan paljon tietoa sydämen toiminnasta ja erilaisista sydänsairauksista. 

Kimmo Koivula vastasi ennen väitöstilaisuuttaan tutkimusaiheeseensa liittyen muutamaan kysymykseen:  

Kysymys 1: Miksi juuri sydänfilmin eli EKG:n käyttö sepelvaltimotautikohtauspotilaiden kuoleman ennustamisessa valikoitui tutkimusaiheeksesi? 
 
EKG kuuluu jokaisen rintakipupotilaan perustutkimuksiin ja otetaan kaikilta potilailta joka tapauksessa. Se on halpa ja erittäin informatiivinen työkalu osaavissa käsissä. Henkilökohtaisesti rakastuin EKG:hen jo toisena lääkiskesänä, kun Nurmijärven terveyskeskuksen labrassa kesätöissä otin potilailta EKG:ita. Se on kuin kielen opettelu. Ensin se näyttää käsittämättömältä, sitten opettelet sanoja ja alat ymmärtää yksinkertaisia asioita ja lopulta ymmärrät intuitiivisesti.  

EKG:sta voi yhdellä vilkaisulla nähdä paljon siitä, mitä sydämessä tapahtuu.  

Kysymys 2: Kuinka kauan olet tutkinut aihetta? Miten ja miksi se vei mennessään? 
 
Olen tehnyt erilaisia EKG-hommia yli kymmenen vuotta. Päädyin tekemään lääkiksen syventävät opinnot kardiologian alan tutkimusryhmään. Siellä kävi ilmi, että jonkun pitäisi katsoa tutkimuksen EKG:t läpi, ja satuin tietämään erään aiheesta innostuneen… Siitä tie vei Tampereen EKG-gurujen Markku Eskolan ja Kjell Nikuksen pakeille, ja pian ymmärsin, että nämä ihmiset jakoivat saman innostuksen EKG:ta kohtaan. Se ei ollut vain kuivaa tutkimusta, vaan myös rakkautta lajiin.   

Kysymys 3: Miksi päätit väitellä fyysisesti Etelä-Karjalan hyvinvointialueella? Se lienee harvinaista – eikö useimmiten väitellä yliopiston tiloissa? 
 
Suurin osa tutkimustyöstä on tehty fyysisesti Lappeenrannassa. Myös ehdoton valtaosa niistä kollegoista, joilla on kiinnostusta tulla seuraamaan väitöstä, on Lappeenrannassa. Tampereelle minulla ei ole juurikaan muita kontakteja kuin tämä tutkimus. Ja kyllä ihan tunnetasolla halusin saada projektin maaliin täällä tutussa sairaalassa itselle tärkeiden työkavereiden keskellä. Arvostan valtavasti Tampereen yliopistoa monestakin syystä, mutta erityisesti myös siksi, että he sallivat tämän väitöksen dekaanin erityisluvalla Lappeenrannassa.  

Kysymys 4: Kerrotko vielä omasta tutkimuksestasi ja mikä sen lopputulema eli johtopäätökset ovat! 
 
Totesimme, että niin akuutisti vaarallisimmat sydäninfarktit (ST-nousuinfarkti eli STEMI) kuin muutkaan sepelvaltimotautitapahtumat eivät ole mitenkään yksi sairaus, vaan joukko ennusteeltaan ja taustasairauksiltaan hyvin erilaisia sairauksia, jotka voidaan tunnistaa EKG:n perusteella ja joissa on keskenään hyvin erilainen kuolleisuus. Tämä itsessään ei ole uusi tieto, mutta väitöstutkimus toi lisätietoa tiettyihin EKG:n perusteella tehtäviin arvioihin siitä, mikä on potilaan riski kuolla.  

Kysymys 5: Mikä rooli Etelä-Karjalan keskussairaalalla on ollut tutkimuksen teossa? 
 
Työ on tehty lähinnä täällä. Työnantajan suhtautuminen tutkimuksen tekemiseen kliinisen työn ohella on ollut yksinomaan positiivista. Ylilääkäri Reijo Linna edeltäjineen on aina ymmärtänyt, jos olen tarvinnut esim. vapaata tutkimusta varten. Isompi rajoite on oikeastaan ollut se, että itse en ole katsonut voivani olla poissa töistä, jos tilanne näyttää tiukalta. Koskaan ei ole tullut vastaan mitään negatiivista asennetta tutkimuksen tekemistä kohtaan.  

Kysymys 6: Miten ja missä työskentelet keskussairaalassa? 
 
Toimin sisätautilääkärinä päivystyksessä ja valvonnassa ensisijaisesti. Tärkein tehtäväni on vastailla nuorten lääkäreiden kysymyksiin, mutta tietysti hoidan myös itse potilaita. Vastaan myös erikoistuvien lääkärien koulutuksesta sisätautiklinikassa. EKG-kysymyksiin otan aika paljon kantaa varsinkin päivystyksessä.  

Kysymys 7: Miten oma urasi jatkuu väitöstilaisuuden jälkeen? Jäätkö Etelä-Karjalaan? 
 
Tieteen suhteen vedän nyt henkeä ja katson, mihin mielenkiinto vie jatkossa. Tulevaisuudesta ei tietysti koskaan tiedä, mutta on hyvin vaikea nähdä, että jokin muu työpaikka olisi kilpailukykyinen nykyisen työni kanssa. Työyhteisö on täynnä fiksuja kivoja tyyppejä, joille olisi ottajia yliopistosairaaloita myöten. Meillä on nyt konkarien lisäksi aika paljon tuoreita motivoituneita erikoislääkäreitä, joiden kanssa on kiva miettiä hankalia potilastapauksia ja juonia esimerkiksi tapausselostuksia, mutta myös vapaa-ajan puuhia.  
 
Meillä on klinikassa jopa lääketieteen Pelle Peloton, joka on koodannut kaikessa hiljaisuudessa maailmaa valloittavan diabetessimulaattorin. Se, että saa tehdä töitä tällaisten tyyppien kanssa, se on ihan uskomattoman siistiä!  
 
Toisaalta on paljon kehitettävää, ja sekin motivoi. Olen kokenut, että meillä yksittäinen lääkäri voi vaikuttaa paljonkin työympäristöönsä. Lisäksi minulle asuinpaikan ympäristö on merkittävä juttu. Tuossa vieressä on puhdas järvi, jota pitkin voi meloa vaikka Joensuuhun saakka norppia väistellen. Sitä on vieläkin helsinkiläissyntyisen lääkärin vaikea hahmottaa.