Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Tällä kertaa lapsi on reilun vuoden ikäinen. Kasteessa se sai ministeriön ja Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) ohjeistusten mukaisesti viralliseksi nimekseen Etelä-Karjalan hyvinvointialue. Mitään lempinimiä ei ohjeiden mukaisesti katsottu hyvällä.

Mutta harvoinpa arki ja kanssaeläjät ovat virastomaailman ohjeita nielaisseet sellaisenaan, vaikka kuuliaista kansaa olemmekin.

Hyvinvointialueen sähköpostiosoitteeksi valikoitui lyhyyden vuoksi kirjainyhdistelmä ekhva.fi. Siitä se sitten lähti. Arkikäyttöön vakiintui EKHVA. Nimenomaan isoilla kirjaimilla kirjoitettuna.

Vähitellen lyhenne muokkautui kuitenkin suuhun sanaksi. Me täällä organisaatiossa itsekin puhumme jo hyvin sujuvasti olevamme ekhvalaisia. Sinällään ihme, että kolmen eri konsonantin lausuminen sanan keskellä sujuu jo monelta luontevasti.

Sinällään ihme, että kolmen eri konsonantin lausuminen sanan keskellä sujuu jo monelta luontevasti.

Näin kieli kehittyy. Tämän tosiasian äärellä soittelin pariinkin otteeseen Kotuksen asiantuntijoille siitä, että mitä teemme. Yhdessä muun muassa kielenhuolto-osaston erityisasiantuntija Ulla Onkamon kanssa mietimme, että lempinimi on vakiintunut. Ekhva-kirjoitusasu tukee paremmin lempinimen ääntämistä sanana. Lempinimi taipuu ilman kaksoispisteitä (Ekhvan, Ekhvaan).

Kotuksen toiveiden mukaisesti virallisissa asiakirjoissa ja tiedotteissamme me mainitsemme ensimmäisen kerran koko nimen eli Etelä-Karjalan hyvinvointialue. Sen jälkeen voimme käyttää hyvinvointialue-sanaa toistamatta maakuntaa alussa.

Lempinimi Ekhva on lähinnä vain puhekieltä. Virallisissa yhteyksissä pyrimme edelleen välttämään sitä, jotta nekin henkilöt, joille nimen kantaja on vieras, ymmärtävät mistä puhutaan. Se on kohtuullinen vaatimus, joka meidän julkisen organisaation edustajina tulee ottaa huomioon.