Selän kipeytyminen voi aiheuttaa huolta. Mieleen voi tulla, että selkä pitäisi kuvata, jotta kivulle löytyisi syy. Kuvantamistutkimukset eivät kuitenkaan ole aina tarpeen.
Suurin osa tuki- ja liikuntaelinten kuvauksista tehdään vamman tai vaurion tutkimiseksi. Kuvantaminen on kuitenkin vain harvoin ainoa diagnosointimenetelmä. Rutiininomainen kuvantaminen ei ole edes aina tarpeen, koska kuvissa näkyvät muutokset eivät välttämättä ole yhteydessä oireisiin. Täysin oireettomilta saattaa löytyä samanlaisia löydöksiä kuin oireista kärsivillä.
Taudinmääritys ja päätelmä oireiden aiheuttajasta perustuu yleensä potilaan kuvaamiin oireisiin, kliinisen tutkimuksen ja kuvantamisen avulla tehtyihin löydöksiin sekä tarvittaessa tehtäviin laboratoriotutkimuksiin.
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen kuntoutuksen vastuualuejohtaja Jaro Karppinen kertoo, että kuvantamisessa voi löytyä monia muutoksia, mutta usein on mahdotonta tietää, johtuuko kipu juuri niistä.
– Kuvantamisessa havaituista muutoksista suurin osa on aivan normaaleja ja ne yleistyvät iän myötä. Kuvantamisessa muutoksia löytyy myös niiltä henkilöiltä, joilla ei ole koskaan ollut selän kanssa ongelmia. Esimerkiksi kivuttomista keski-ikäisistä henkilöistä kuudelta kymmenestä löytyy kuvantamisessa muutoksia, kuten välilevyn pullistumia tai rappeumaa, kertoo Karppinen.
Tarkka oireen ja sen sijainnin kuvaus sekä kuvantamislähetteessä oleva selkeä kysymys auttavat kuvaa tulkitsevaa radiologia suhteuttamaan löydöstä kokonaiskuvaan.
Esimerkiksi selän kuvantamisessa löytyy usein muutoksia, jotka voivat löytyessään aiheuttaa tarpeetonta stressiä, ahdistusta ja huolta, vaikka muutokset ovat yleensä merkityksettömiä.
Kipu voi olla viesti
Voimakas kipu selässä ei välttämättä tarkoita vakavaa vauriota. Kiputuntemuksen voimakkuuteen voi vaikuttaa mm. mieliala ja stressi, unen laatu sekä elintavat ja kuinka hyvä henkilön yleiskunto on.
Kun kivulle on epäiltävissä tarkasti määritelty syy, kuvantaminen tai lisätutkimukset saattavat olla tarpeen. Kuvantamista tai lisätutkimuksia tarvitaan esimerkiksi alaselän kiputilassa, jos harkitaan leikkausta.
Vääränaikaisesta kuvantamisesta voi olla myös haittaa. Tähän on syynä osittain kuvattujen potilaiden kokema ahdistus poikkeavista löydöksistä ja osittain kliinikoiden epävarmuus löydösten merkityksestä, mikä johtaa helposti lisätutkimuksiin.
Miksi ei kuvata varmuuden vuoksi?
Akuutti alaselkäkipu tai muu tilapäinen selkäkipu ei siis edellytä välittömiä kuvantamistutkimuksia, jos havaittavissa ei ole merkkejä vakavista sairauksista.
Kuvantaminen, kuten röntgenkuvaus, tietokonekerroskuvaus tai magneettikuvaus, ei yleensä auta löytämään kivun syytä. Useimmissa tapauksissa kuvantaminen ei muuta esimerkiksi selkäkivun hoitoa tai muutoin edistä paranemista.
Uusiutuvan, pitkittyvän tai kroonisen selkäkivun selvittämisessä kuvantamistutkimukset ovat aiheellisia, varsinkin jos epäillään vakavaa selkäsairautta tai harkitaan leikkaushoitoa.
Tarpeettomassa kuvantamisessa on omat riskinsä. Röntgenkuvaus ja tietokonekerroskuvaus kasvattavat kuvattavan sädekuormitusta, joka voi lisätä syövän riskiä. Tarpeetonta sädekuormitusta tulisi välttää. Säteettömät kuvaukset puolestaan eivät sovellu kaikkiin kuvaustarpeisiin.
Lue lisää alaselkäkivusta ja kuvantamistutkimusten tarpeesta
Kuvantamismenetelmiä eri tarpeisiin
Tutuin kuvantamistapa on röntgenkuvaus, joka on luuston kuvantamisen kulmakivi. Se on säteilytutkimus ja edullinen toteuttaa.
Kaikukuvaus eli ultraääni on hyvä tutkimusmenetelmä nivelten turvotusta etsittäessä ja jos on tarkempi epäily mitä etsitään. Se on säteetön kuvausmenetelmä ja soveltuu pehmytkudosten tutkimiseen. Tavallisin ultraäänellä tutkittava nivel on olkapää. Ultraäänellä pystytään varsin luotettavasti toteamaan esimerkiksi kiertäjäkalvosimen repeämä.
Magneettikuvaus puolestaan soveltuu erinomaisesti luun sairauksien tutkimiseen, sillä se näyttää parhaiten luuytimen muutokset. Magneettikuvaus on myös säteetön tutkimus, mutta kohtalaisen kallis. Se on monikäyttöinen ja kattava tuki- ja liikuntaelinten tutkimusmenetelmä, koska siinä on erinomainen pehmytkudosten erotuskyky.
Tietokonetomografia (TT) on tavallisin monivammapotilaitten tutkimuksessa. Sen avulla on helppo tehdä kolmiulotteisia kuvia, jotka helpottavat esimerkiksi pirstaleisten murtumien hahmottamista. Sillä voidaan tehdä nopea ja kattava luuston tutkimus, mutta se kerryttää kuvattavalle säteilyrasitusta.
Isotooppikuvauksella voidaan tutkia koko kehon aineenvaihduntaa ja esimerkiksi syövän etäpesäkkeitä haettaessa saadaan kerralla käsitys koko kehosta.
Positroniemissiotomografia (PET) soveltuu tuki- ja liikuntaelimistön kasvainten ja tulehdusten kuvantamiseen.
Lisätietoa medialle
Jaro Karppinen
Kuntoutuksen vastuualuejohtaja
[email protected]
+358 40 651 0310
Etelä-Karjalan hyvinvointialue
