Äitiyspoliklinikka G3

Raskauden seuranta ja sikiötutkimukset ovat osa suomalaista äitiyshuoltoa. Niiden tarkoitus on todeta, onko raskaus edennyt normaalisti, sekä saada tietoja mahdollisista riskitekijöistä. Voit halutessaan osallistua sikiön kromosomi- ja rakennepoikkeavuuksien seulontaan. Teemme seulontatutkimukset varhaisraskaudessa noin raskausviikolla 12 ja keskiraskaudessa noin raskausviikolla 20.

Sikiöseulontatutkimuksiin osallistuminen on vapaaehtoista.

Varhaisraskauden ultraäänitutkimus

Kaikille raskaana oleville on tarjolla varhaisraskauden yleinen ultraäänitutkimus, joka tehdään raskausviikolla 10+0 – 13+6. Tämän tutkimuksen päätarkoituksena on varmistaa että sikiö on elossa, varmentaa raskauden kesto, ja todeta sikiöiden lukumäärä. Suuret ja vaikeat rakennepoikkeavuudet voivat näkyä jo tässä tutkimuksessa.

Varhaisraskauden yleiseen ultraäänitutkimukseen voidaan yhdistää kromosomipoikkeavuuksien seulonta. Tämä ns. yhdistelmäseulonta tehdään kaksivaiheisena:

• Neuvola tilaa laboratoriotutkimuksen raskausviikolle 9+0 – 11+6 (näyte suositellaan otettavaksi 10. raskausviikolla).
• Ultraäänitutkimus suositellaan tehtäväksi raskausviikolla 12+0 – 12+6. Tutkimuksessa mitataan sikiön niskaturvotus (NT).

Yhdistämällä verikoe- ja ultraäänitutkimustulos voidaan tunnistaa ne sikiöt, joiden kromosomipoikkeavuuksien riski on suurentunut. NT-mittaus on mahdollista tehdä raskausviikolle 13+6 asti.

Ultraäänitutkimusta suositellaan tehtäväksi, vaikka et haluaisi osallistua yhdistelmäseulontaan.

Jos raskautesi on pidemmällä eikä yhdistelmäseulontaa voida tehdä, sinun on kuitenkin mahdollista osallistua toisen raskauskolmanneksen veriseulontaan raskausviikolla 15+0 – 16+6.

Verinäytteeseen perustuvia seulontamenetelmiä ei voida käyttää kaksos- eikä muissa monisikiöraskauksissa. Sikiöiden niskaturvotus voidaan kuitenkin mitata.

Ensimmäisen äitiysneuvolakäynnin jälkeen neuvolan terveydenhoitaja tekee sinulle lähetteen ultraäänitutkimukseen äitiyspoliklinikalle, jonne voit itse tilata ajan.

Mitä niskaturvotus- ja veriseulonnassa tutkitaan?

Alkuraskauden kromosomiseulonnoissa arvioidaan 21-trisomian (Downin oireyhtymä) ja 18-trisomian (Edwardsin oireyhtymä) riskiä. Verinäytteestäsi tehtävillä seulontatesteillä pyritään löytämään juuri nämä raskaudet. Istukan erittämät hormonit ja valkuaisaineet (PAPP-A ja HCG) voivat olla poikkeavat tällaisessa raskaudessa.

Ultraäänitutkimuksen yhteydessä seulotaan myös sikiön rakennepoikkeavuuksia. Lisäksi äidit, joilla todetaan matalan PAPP-A-hormonipitoisuus, kutsutaan kasvukontrolliin äitiyspoliklinikalle keskiraskaudessa.

Yhdistelmäseulonta löytää noin 80 % tavallisimmista kromosomipoikkeavuuksista. Koska seulonta perustuu riskiarvioon, normaaleista seulontalöydöksistä huolimatta vastasyntyneellä lapsella voidaan todeta syntymän jälkeen kromosomi- tai rakennepoikkeavuus (väärä negatiivinen löydös seulonnassa). Vastaavasti seulonnassa voi herätä epäily poikkeavuudesta, vaikka lapsi on terve (väärä positiivinen löydös seulonnassa).

Mitä poikkeavan tuloksen jälkeen?

Jos yhdistelmäseulonnassa riskiluku todetaan lievästi suurentuneeksi, sinulle tarjotaan neuvonnan jälkeen mahdollisuutta osallistua NIPT-tutkimukseen (Non-Invasive Prenatal Testing). NIPT perustuu veressäsi olevan sikiöperäisen DNA:n määrittämiseen. Tutkimus löytää 99 prosenttia 21-trisomiaraskauksista, noin 95 prosenttia 18-trisomiaraskauksista, sekä noin 80 prosenttia 13-trisomia-raskauksista. Poikkeava tulos varmistetaan istukka- tai lapsivesinäytteellä. Näyte otetaan neulanpistolla vatsanpeitteiden läpi ultraäänitutkimuksen yhteydessä. Näytteenottoon liittyy noin 0,5–1,0 prosentin keskenmenoriski.

Istukkanäytetutkimus voidaan tehdä 12. raskausviikon jälkeen sikiölääketieteen keskuksessa Helsingin Yliopistollisessa keskussairaalassa ja lapsivesitutkimus raskausviikon 15+0 jälkeen Etelä-Karjalan keskussairaalan äitiyspoliklinikalla.

Seulontatutkimusten tulokset ovat onneksi useimmiten normaaleja. Tuloksen suurentunut riski voi myös osoittaa sikiöllä olevan poikkeavuuden, jolloin jatkotutkimukset ovat mahdollisia sinun niin toivoessasi. Tulosten selvittyä eteen voi tulla jopa valintatilanne raskauden jatkamisesta tai keskeyttämisestä.

Seulontatutkimuksiin osallistumisen kannalta on ratkaisevaa, haluavatko vanhemmat tietää mahdollisesta sikiön poikkeavuudesta. Toisaalta tieto poikkeavuudesta voi olla tärkeä ja merkityksellinen, kun mietitään lapsen jatkohoitoa syntymän jälkeen. Sinulla on oikeus muuttaa mielipidettäsi osallistumisen suhteen missä tahansa seulonnan vaiheessa.

Seulontatutkimuskäynnit ovat maksuttomia. Äitiyspoliklinikan lääkärin käynnit ovat maksullisia.

Lisätietoa saat halutessasi Etelä-Karjalan keskussairaalan äitiyspoliklinikalta, p. 05 352 5260 ma–pe klo 8–9.

Seulontatutkimukseen vaikuttavia tekijöitä

Sikiön asento voi joskus hankaloittaa tutkimuksen tekemistä. Jos kohdussa on kaksi tai useampi sikiö, ultraäänitutkimus vaatii enemmän aikaa ja on usein haasteellisempaa.
Äidin ylipaino heikentää näkyvyyttä, sillä ultraääniaalto läpäisee huonommin rasvakudosta, vaikeuttaa itse tutkimuksen tekemistä sekä heikentää ultraäänen luotettavuutta.

Poista napakorut tutkimuksen ajaksi, sillä ne voivat vaurioittaa ultraääniantureita. Virtsarakko on hyvä tyhjentää ennen tutkimusta.

Ultraäänitutkimus vaatii erityistä tarkkaavaisuutta, joten puolisoa tai tukihenkilöä lukuun ottamatta muut henkilöt eivät voi olla läsnä tutkimustilanteessa. Lapset eivät pääse mukaan tutkimukseen.

Rakenneultraäänitutkimus

Raskaana olevilla on mahdollisuus osallistua rakenneultraäänitutkimukseen vaikeiden rakennepoikkeavuuksien selvittämiseksi raskausviikolla 18+0 – 21+6 tai 24+0 jälkeen.
Tutkimuksen tavoitteena on todeta sikiön merkittävät rakennepoikkeavuudet. Useita rakennepoikkeavuuksia on mahdollista hoitaa leikkauksella syntymän jälkeen. Toisinaan havaitut poikkeavuudet vaativat useampaa tutkimuskertaa joko sairaalassamme tai sikiölääketieteen keskuksessa Helsingissä. Uusintakäyntien tarkoituksena on selventää rakennepoikkeavuuden laatua ja syytä sekä arvioida raskauden tulevaa kulkua ja syntyvän lapsen ennustetta. Perhe ja viime kädessä raskaana oleva päättää, miten tutkimustulokset vaikuttavat raskauden etenemiseen.

Raskausviikon 23+6 jälkeen raskautta ei voida enää keskeyttää sikiön poikkeavuuden perusteella. Rakennepoikkeavuuksien toteaminen voi kuitenkin auttaa syntyvän lapsen hoidon suunnittelussa. Järjestämme sinulle ja puolisollesi mahdollisuuden keskustella löydöksestä ja sen merkityksestä lääkärin, tarvittaessa myös muiden asiantuntijoiden ja tukihenkilöiden kanssa. Sairaan tai vammaisen lapsen saaneet perheet selviytyvät usein paremmin kuin ennalta arvioivat. Lapsi tuo aina elämään sekä iloa että haasteita.

Lisätietoja

Naistalo.fi – Sikiöseulonta ja ultraäänitutkimukset
THL.fi – Sikiöseulonnat – Opas raskaana oleville

Pelko on ihmistä suojaava tunne. On täysin normaalia pelätä synnytystä ja pelko onkin osa raskauden kulkua. Kohtuullinen pelko terästää aistit, saa voimavarat liikkeelle ja lisää tilanteen hallintakykyä. Mutta voimakkaalla pelolla on vastakkainen vaikutus ja se on elimistölle rasitustila. Varsinaisesta synnytyspelosta voidaan puhua silloin, kun synnytyksen ajatteleminen kuormittaa suuresti arkea ja aiheuttaa ahdistusta ja jännittyneisyyttä. Tällöin tunne haittaa synnytykseen ja vanhemmuuteen valmistautumisessa. Pelko tunteena kaventaa ajattelua, muistia ja tiedon käsittelyä, vie paljon energiaa ja huomiokykyä, lisäksi se on hyvin epämiellyttävää ja voi olla psyykkisesti lamaannuttavaa. Tällaista pelkoa kokee 5-6 % synnyttäjistä. Kun taustalla on pelon tunne, mieli tuottaa negatiivisia ajatuksia ja mielikuvia, joihin samaistutaan ja joista tulee osa todellisuutta. Mikään tunne itsessään ei ole paha asia. Tunteet ovat jatkuvasti muuttuva virta vaihtelevia tuntemuksia ja mielihaluja, joita kohdataan kehossa. Se mitä mielemme kertoo meille noista tuntemuksista vaikuttaa siihen, miten niihin suhtaudumme. Synnytystapahtumien kokemiseen vaikuttavat myös synnyttäjän oma elämänhistoria sekä psyykkiset voimavarat.

MITÄ SYNNYTYKSESSÄ PELÄTÄÄN?

• Kipua
• Hallinnan/ kontrollin menetystä
• Oma vaurioitumista, kuolemanpelkoa
• Lapsen vaurioitumista
• Omaa kykenemättömyyttä ja käytöstä
• Yksinjäämistä
• Henkilökuntaa
• Aiemman trauman toistumista

Mihin synnytyspelko vaikuttaa?

• Ahdistus vaikuttaa sikiöön ja vastasyntyneeseen
• Synnytykseen ja vanhemmuuteen valmistautuminen on haastavampaa
• Raskauskomplikaatioita on enemmän
• Riski traumatisoitumiseen kasvaa, PTSD (Post Traumatic Stress Disorder)
• Kivunlievityksen tarve synnytyksessä kasvaa
• Pitkittää avautumisvaihetta
• Sektio- ja imukuppisynnytyksen riski kasvaa
• Huonontaa synnytyskokemusta
• Äitiyteen ja varhaiseen vuorovaikutukseen vauvan kanssa
• Naiseuteen, seksuaalisuuteen ja itsetuntoon
• Altistaa synnytyksen jälkeiseen ahdistuneisuuteen
• Unen laatuun

Synnytyspelon taustalla voivat olla

• Huonot kokemukset/ kauhutarinat (omat, lähipiiri, sosiaalinen media)
• Sosiaalisen tuen puute
• Kivun ja kuoleman pelko
• Psykologinen tausta/ mielenterveyden häiriöt
• Persoonallisuus
• Hyväksikäyttö- ja väkivaltakokemukset
• Sosiaalinen tausta
• Luottamuspula, vahva epäluottamus omiin kykyihin ja voimavaroihin
• Pelkoja henkilökunnan suhteen

Aiemman negatiivisen kokemuksen taustalla voivat olla

• Yksin jääminen, turvaton olo
• Väsymys jo synnytyksen alkaessa
• Kontrollin menetys
• Oma tai lapsen kuoleman pelko
• Ero lapsesta synnytyksen jälkeen
• Toimenpiteet
• Hoitamaton kipu

Miksi hoitaa synnytyspelkoa?

On luonnollista, että haluaa välttää pelon aiheuttamaa epämiellyttävää tunnetta. Tietoinen yritys torjua pelkoa todennäköisesti vain lisää kuormittavuutta. Anna itsellesi lupa ja oikeus tuntea sekä kokea kaikki, mitä ajatus synnyttämisestä sinussa herättää.  Näin vapautat voimavaroja siihen, että tiedostat, mikä synnytyksessä huolestuttaa ja miten voisit itseäsi auttaa. Sinulla on mahdollista saada ammattilaisilta tietoa, apua, tukea ja kannustusta, jotta voit tehdä tätä tutkimustyötä itsesi kanssa. Tiedon avulla voit lisätä tietoisuuttasi siitä, mitä sinussa tapahtuu ja minkälaisia asioita synnytyksessä saattaa olla odotettavissa. Erilaisten rentoutus- ja mielikuvaharjoitusten sekä keskustelujen avulla voidaan vahvistaa turvallisuuteen ja luottamukseen liittyviä tunteita ja kokemuksia.
Et ehkä hakisi apua itsesi vuoksi, mutta voisitko tehdä sen vauvasi puolesta? Kun synnyttäjä voi hyvin, voi myös vauva hyvin. Sinun on hyvä tietää, että ketään ei pakoteta tai painosteta mihinkään.

Mitä muutos vaatii sinulta? / Muutoksen tukena

1. Muutoksen tekeminen tuntuu tarpeelliselta. Nykyolosuhteet eivät ole sinusta tyydyttävät.
2. Olet valmis kestämään hankalaa oloa tai ahdistusta muutoksen tapahtumiseksi.
3. Olet tietoinen ongelmasta / kysymyksestä, jota tulee käsitellä.
4. Haluat haastaa ongelman ja tarkastella sitä suoraan ja rehellisesti.
5. Ajattelet, että muutos on mahdollista. Olet toiveikas.
6. Sinulla on sosiaalista tukea ongelman ratkaisemiseen.

Synnytyspelon hoidon tavoitteena

• Turvallisuuden tunteen lisääntyminen
• Yhteys omiin tunteisiin ja mielikuviin
• Luottamus itseen ja henkilökuntaan
• Lisääntynyt kehotietoisuus
• Parempi itseilmaisu

Synnytyssuunnitelma

Synnytyssuunnitelma on keino jäsentää omia ajatuksia ja tuoda esiin synnytykseen liittyviä toiveita. Se myös lisää synnyttäjän hallinnan tunnetta ennen synnytystä ja sen aikana. Suunnitelma toimii keskustelun apuvälineenä puolison, tukihenkilön, doulan, terveydenhoitajan, kätilön ja lääkärin kanssa. Se on lähestymistapa synnytykseen, mutta ei voi olla tarkkaa kuvausta synnytyksen lopputulemasta.

Voimavara- ja ratkaisukeskeinen NLP-ohjaus

Luomme itse oman maailmamme ja todellisuutemme uskomuksillamme ja ajatuksillamme. NLP (NeuroLinquisticProgramming) antaa välineitä, joilla voimme luoda omasta maailmastamme itselle sellaisen kuin haluamme. NLP on voimavara- ja ratkaisukeskeinen lähestymistapa, jonka avulla voidaan paremmin ymmärtää sekä omia, että toisten ajattelu-, toiminta- ja käyttäytymismalleja. Jokainen reagoi aistiärsykkeisiin ja -havaintoihin omalla yksilöllisellä tavallaan ja näistä muodostuu jokaisen oma todellisuus. NLP ohjausta hyödyntämällä voit sekä tutkia, että muuttaa omia kokemuksia erilaisissa tilanteissa. NLP olettaa, että ihmisen mieli ja keho ovat yhteydessä toisiinsa, ja että toisen avulla voidaan vaikuttaa toiseen. NLP:ssä hyödynnetäänkin mielikuvia, sisäisen puheen havaitsemista sekä kehon tuntemuksia. Näin mahdollistuu uudenlainen suhtautumistapa itseen ja omiin elämää rajoittaviin uskomuksiin. NLP:n avulla voit myös hallita tunteitasi paremmin, oppia tekemään parempia päätöksiä ja myönteisiä tavoitteita. NLP:ssä kiinnostuksen kohteena eivät ole vain ongelmat ja niiden historia, vaan enemmänkin taito, taitavuus ja onnistumiset, keskitytään positiivisiin muutoksiin ja jo olemassa oleviin voimavaroihin.

Mitä NLP eli NeuroLinquistic Programming on?

Neuro viittaa aisteihin ja tiedon käsittelyyn. Ihmisen käyttäytyminen perustuu viiden aistijärjestelmän (näkö, kuulo, tunto, haju, maku) ja näitä vastaavien miellejärjestelmien (mielikuvat, sisäinen puhe, äänet, sisäiset tuntemukset, hajuihin ja makuihin liittyvät mielteet) toimintaan.

Linguistic viittaa puhuttuun ja kehon kieleen, jotka molemmat vaikuttavat ajatteluumme ja käyttäytymiseemme.

Programming viittaa rakenteisiin ajattelussa ja niiden muuttamisessa.

NLP ei ole terapiaa, vaikka sen juuret ovatkin menestyksekkäiden terapeuttien mallintamisessa. Voit lukea lisää NLP:stä ja harjoituksista esimerkiksi Suomen NLP yhdistyksen verkkosivuilta.

NLP-harjoitukset synnytyspelon hoidossa

Synnytys on jännittävä, ikimuistoinen ja ainutlaatuinen matka, johon tulisi valmistautua sen mukaisesti. Kaikkeen ei voi varautua, eikä kaikkea voi ennakoida, mutta voit tehdä parhaasi valmistautumalla jo hyvissä ajoin raskauden aikana. Kun näitä taitoja on oppinut hyvissä ajoin raskausaikana, on ne helpompi palauttaa mieleen synnytyksen aikana. NLP ohjauksesta voit hyötyä myös synnytyksen jälkeen, jos olet kokenut ikävän synnytyksen.

NLP-ohjauksessa voidaan tehdä esimerkiksi seuraavanlaisia harjoituksia:

• Mielikuva editointi    
• Tavoite streching
• Voimavara-ankkuri
• Aikajänne harjoituksia
• Salliminen
• Rentoutuminen
• Uudelleen määrittely
• Assosisaatio-dissosiaatio
• Uskomukset

Rentoutuminen

Voit opetella rentoutumaan esimerkiksi mielikuva-, mindfulness- ja hengitysharjoituksin, tai joogalla, joka myös vahvistaa ja venyttää kehoasi synnytystäsi varten. Rentoutuminen on tahdonalaisten lihasten tietoista rentouttamista ja ajatusten tyhjentämistä. Sinun on tärkeää löytää itsellesi sopiva tapa rentoutua ja tehdä harjoituksia säännöllisesti raskausaikana, jotta niillä olisi positiivisia vaikutuksia synnytykseen. Rentoutumisreaktio saa kehon omat mielihyvähormonit oksitosiinin ja endorfiinin virtaamaan. Endorfiineilla on opiaattien kaltainen vaikutus, joten ne vähentävät kipua ja lisäävät hyvän olon tunnetta. Esimerkiksi hengitykseen keskittymällä vähennät kipuviestien pääsemistä aivoihin, sillä silloin impulssien tulkinnasta vastaavat aivosolut ovat myös keskittyneet tietoisesti hengittämiseen. Aivojen sitoutuessa muuhun toimintaan kipua ei huomata. Hengitys voi toimia ikään kuin ankkurina keskellä tunne myrskyä. Ankkuri ei poista myrskyä, mutta pitää sinut vakaampana, kunnes myrsky hellittää. Tehokkaalla ja tarkoituksen mukaisella hengityksellä voidaan edistää sikiön hyvinvointia, koska sikiö on täysin riippuvainen äidin kohtuun tuottamasta hapesta.

Rentoutumistapoja

• Tietoinen hengitys
• Mielikuvat esim. omasta turva- / lempipaikasta
• Voimalauseet esim. ”Olen vahva ja turvassa.” ”Vauva on kohta täällä.” ”Minä pystyn.”
• Musiikki (voimabiisit, rentouttava taustamusiikki, oma soundtrack)
• Synnytyslaulu
• Mindfulness eli tietoisuustaito
• Liikunta, jooga, venyttely
• Luonto ja hiljaisuus
• Hypnosynnytys
• Kosketus, hieronta ja läheisyys
• Tuoksut
• Ohjatut rentoutumisharjoitukset. Voit esim. ladata rentoutussovelluksen puhelimeesi.
• Vyöhyketerapia ja akupunktio
• Suihku ja amme

Synnytys on täysiaikainen, jos se käynnistyy raskausviikoilla 37–42. Vasta kun laskettu aika on ylittynyt 14 vrk eli raskausviikkoja on yli 42, on raskaus yliaikainen. Yleensä synnytys käynnistyy itsestään lähellä laskettua aikaa eikä sen kulkuun tarvitse puuttua. Synnytyksen käynnistyminen on monien tekijöiden summa.

Synnytyksen käynnistäminen on aina tarkoin harkittu toimenpide ja turhia käynnistyksiä ei tehdä. Tavoitteena on terveen lapsen syntymä ja äidin hyvinvoinnin turvaaminen synnytyksen aikana. Turhaa tai liian aikaista käynnistystä voi seurata synnytyksen pysähtyminen tai tarpeeton keisarileikkaus. Lääkäri päättää milloin ja miten synnytys käynnistetään, ja selvittää äidille siihen johtavat syyt.

Synnytys voidaan joutua käynnistämään joko äidistä tai sikiöstä johtuvista syistä. Syyt eivät ole ehdottomia vaan niiden vaikeusaste ratkaisee onko käynnistys tarpeellinen.

Käynnistämisen syitä

• Raskauden aikainen verenpainetauti tai pre-eklampsia (“raskausmyrkytys”)
• Todellinen yliaikainen raskaus eli raskauden kesto yli 42 raskausviikkoa
• Lapsiveden vähäisyys
• Raskauden aikainen maksatauti eli hepatoosi
• Insuliinihoitoinen diabetes
• Sikiön kasvun hidastuminen
• Lapsivedenmenosta yli 24 tuntia, eikä synnytys ole käynnistynyt itsestään.

Epäily sikiön suuresta koosta (makrosomiasta) ei ole sellaisenaan käynnistyksen syy. Käynnistäminen tapahtuu useimmiten lähellä laskettua aikaa tai sen jälkeen, jolloin sikiön keuhkot ovat jo kypsät kohdun ulkopuoliseen elämään.

Synnytyksen käynnistystavat

Käynnistämistapa riippuu kohdunkaulakanavan kypsyydestä, joka arvioidaan sisätutkimuksessa. Kohdunkaula on kohdun runko-osan ja emättimen välissä oleva synnytyskanavan osa, joka aukeaa ja lyhenee synnytyksen aikana. Sen pituus
(0-4 cm) ja avautuminen (1-10 cm) kuvaavat sen “kypsyyttä”.

Käynnistys-/kypsyttelytapoja

Ballonkikäynnistys
Kohtuun viedään emättimen ja kohdunkaulakanavan kautta sisätutkimuksen yhteydessä pehmeä, silikoninen katetri. Katetrissa on pieni “pallo” (ballonki), joka täytetään keittosuolaliuoksella. Katetri jätetään kohtuun ja sikiön vointi varmistetaan sydänäänikäyrällä. Äiti voi päästä vielä kotiin, jossa hän voi olla seuraavaan aamuun asti. Jos ballonki poistuu ennen klo 22, äiti palaa sairaalaan ja käynnistystä jatketaan kohdunsuun tilanteen mukaan. Sairaalaan tullaan myös, jos synnytys käynnistyy lapsivedenmenolla tai supistuksin. Ellei katetri tuota tulosta, arvioidaan tilanne ja käynnistystapa seuraavana päivänä uudelleen.

Kohdunkaulakanavan kypsyttäminen prostaglandiinilla
Kohdunkaulakanavan kypsytys tapahtuu suun kautta otettavalla prostaglandiini-tabletilla, joka annostellaan tavallisesti 2-4 tunnin välein päiväsaikaan. Lääke aiheuttaa useimmiten pientä alavatsajomottelua, kuukautistyyppistä kipuilua ja kohdun supistelua. Sikiön vointia tarkkaillaan kypsytyksen aikana ottamalla sikiön sydänäänikäyrää. Kun kohdunkaulakanava on hyvin epäkypsä, kypsyttäminen voi kestää joskus useitakin päiviä, mikä vaatii äidiltä kärsivällisyyttä.

Kohdunkaulaa voidaan kypsyttää myös emättimeen laitettavan Propess®-nauhan avulla. Dinoprostolia sisältävä nauha asetetaan emättimen takaosaan. Nauhan asetuksen jälkeen äidin tulee olla makuulla 30 minuutin ajan. Ennen nauhan laittoa varmistetaan sikiön vointi sydänäänikäyrällä.

Kalvojen puhkaisu
Synnytys käynnistetään kalvojen puhkaisulla, kun kohdunkaula on riittävän kypsä. Tällöin se on pehmeä, hävinnyt ja jo jonkin verran avautunut. Toimenpiteessä tehdään reikä sikiökalvoihin sisätutkimuksessa, jolloin lapsivettä pääsee valumaan ulos. Kalvojen puhkaisu parantaa supistuksia ja edistää synnytystä. Puhkaisu on kivuton eikä vahingoita lasta eikä äitiä. Samalla sikiön päähän asetetaan pieni elektrodi, jolla seurataan hänen sydänääniään.

Oksitosiinihormoni
Mikäli supistustoiminta ei käynnisty spontaanisti 1,5–2 tunnin sisällä kalvojen puhkaisusta, aloitetaan suonen-sisäisesti oksitosiinihormoni. Oksitosiinia käytetään supistuksien aikaansaamiseksi ja niiden voimistamiseksi. Oksitosiinia annetaan myös synnytyksen käynnistämiseksi esimerkiksi tilanteissa, jolloin spontaanista lapsivedenmenosta on kulunut jo pidemmän aikaa (yli 24 h) eivätkä omat supistukset ole alkaneet ja kohdunsuu on kypsä.

Käynnistys käytännössä

Osastojen paikkatilanteesta ja käynnistysmenetelmästä riippuen synnyttäjä tulee käynnistykseen joko synnytyssaliin tai vuodeosastolle. Joskus synnyttäjä menee äitiyspoliklinikalta vielä kotiin ja tulee sairaalaan sovittuna päivänä käynnistystä varten. Isä/tukihenkilö voi olla äidin mukana, mutta on syytä muistaa, että synnytyksen käynnistymiseen voi mennä useampi päivä.

Kypsyttely on pitkälti odottelua, lapsen sydänäänten ja äidin tuntemusten seurantaa. Hoitosuunnitelma tarkistetaan päivittäin lääkärinkierrolla muun muassa kohdunsuun kypsymistä arvioiden. Toisinaan synnytys ei käynnisty kaikista yrityksistä huolimatta, koska elimistö ei ole siihen vielä valmis. Tällöin pidetään kypsyttelyssä välipäiviä ja kokeillaan uudelleen. Keisarileikkaukseen päädytään silloin, jos äidin tai sikiön vointi sitä vaatii. Käynnistämisen jälkeen tapahtuva synnytys ei ole “luonnollista synnytystä” kivuliaampi. Kipu on hyvin yksilöllinen tuntemus eikä kipua eri synnyttäjien tai synnytysten välillä voida vertailla. Varsinaisen synnytyskivun lievittämiseen käynnistymisen jälkeen käytetään aivan samoja menetelmiä kuin synnytyksissä muutenkin.